maanantai 3. huhtikuuta 2017

"kuoppaista tietä" kevääseen

Huhtikuu alkoi! Ja kevät edistyy, vaikka välillä maa onkin taas luminen. Lumi sulaa kuitenkin jo parissa tunnissa pois.

Allekirjoittanut ja Pipomies ovat kärsineet kummallisesta levottomuudesta... Pitäisi päästä ulos katselemaan ja havainnoimaan kevättä! Pipomiehen solisluu ei kuitenkaan salli esim. kävelyä luonnossa. Eikä autollakaan saa ajaa. Käsi on edelleen kantositeessä. No, luovat ihmiset keksivät aina jonkin ratkaisun. Olemme siis pari kertaa lähteneet liikenteeseen. Se menee näin: allekirjoittanut auttaa Pipomiehen istumaan pelkurin paikalle ja asettuu itse kuskiksi. Tämä ei tuota vielä hankaluuksia, sillä olen erittäin kokenut kuski. Mutta sitten alkavat ongelmat. Ensinnäkin, oletteko koskaan laittaneet turvavyötä henkilölle, jolla on solisluu irtipoikki? Tai ajaneet autolla kuoppaista, kelirikkoista tietä kyydissänne samainen henkilö? Ei mikään helppo homma... Vaikka kuinka ajaisi varovasti ja yrittäisi vältellä kuoppia ja äkkijarrutuksia, kuuluu vierestä vähän väliä mielenkiintoisia äännähtelyitä: korahduksia, syvään henkäisyjä, julkaisukelvottomia sanoja. Ja Pipomiehen mielipide Suomen maanteiden kunnosta on tullut useaan kertaan selväksi.

Päästyämme paikkaan missä on lintuja tai muuta nähtävää, allekirjoittanut nousee autosta ja asettuu kuvaamaan. Pipomies istuu autossa ja yrittää urheasti näyttää siltä, ettei tässä mitään, kuvaa vaan istun tässä mielelläni...

Meille se luonto nyt vaan on niin tärkeä asia, että sinne päästäkseen näköjään on valmis kaikenlaiseen.

My this spring's first whooper swan image.

On niin ihanaa nähdä taas joutsenia! Ensimmäiset tämän kevään laulujoutsenet näimme pellolla pari viikkoa sitten tullessamme lääkäristä.

Siinä sitä ihmeteltiin toisiamme. Lyön vetoa, että allekirjoittanut oli näkemästään paljon innostuneempi ja ihastuneempi kuin tämä kaveri.








Kotiseudun havaintoja


Autoreissumme eivät ole olleet pitkiä. Olemme lähinnä ajelleet kotimme lähistöllä, tutuilla ja hyväksi havaituilla paikoilla.

Eräänä päivänä lähdimme katsomaan, näkyykö harmaahaikaroita. Tiedämme paikan, jossa niitä yleensä on. Ensimmäisenä näimme kuitenkin telkkiä lentämässä. Eivät laskeutuneet, ilmeisesti pieni sula, jossa uiskenteli kyhmyjoutsen, ei ollut riittävä.

Common goldeneyes

Harmaahaikaroita sen sijaan ei näkynyt. Voi harmi... Mutta kun vähän aikaa kameralla tiirailin kauemmas merelle, tajusin, että onhan niitä! Yksi seisoskeli kivellä keskellä jäätä. Kaula pitkänä kurkotteli kohti taivasta. Mitä lienee nähnyt, en tiedä. Lopulta kaverikin tuli paikalle uteliaana ottamaan asiasta selvää.


What did grey heron saw in the sky? I do not know. A friend came to find out about the matter.

























Kyhmyjoutsen oli vallannut ainoan pienen sulan paikan merestä.
The Mute swan 




























Vähän aikaa kuvasin lintuja, mutta sitten päätimme vaihtaa paikkaa. Pitihän se vielä käydä katsomassa näkyykö saukko ystäväämme!

Täällä toisella paikalla olikin paljon enemmän jo jää sulanut. Paikalla oli paljon lintuja. Isokoskeloita oli muutama parinskunta. Isokoskelo rouva saa aina allekirjoittaneelle hymyn huulille! Onhan se mukava, kun jollakin muullakin on huono hiuspäivä kuin itsellä 😄

Female and male Common merganser. This Lady really has a bad hair day... 😄

Northern lapwing (or just lapwing) 



Ohitsemme lenteli jotain pienempiä lintuja. Mitäs ne nyt olivat? Kovin vikkeliä! Kyllä! Kevään ensimmäiset töyhtöhyypätkin olivat jo ehtineet paikalle! Kunnon kuvaa ei saanut millään, niin kova kiire oli niillä jonnekin.







Sitten huomasin jotain outoa kaukana jäällä. Se kiemurteli omituisesti pitkin ja poikin. Pysähtyi välillä ja pulahti avantoon. Nousi taas jäälle ja jatkoi kiemurteluaan. Saukkohan se siellä! Nyt emme päässeet kovin lähelle. Hauska oli kuitenkin katselle saukon menoa.

Siellä hän menee!
There it goes! Eurasian otter
Välillä käytiin pulahtamassa ja sitten taas jatkettiin matkaa.


























Saukon nähtyämme lähdimmekin taas kotiin. Oli jo nälkä. Mietimme samalla, oliko tämä kevään viimeinen tapaaminen saukon kanssa, jää alkaa olla jo sulanut...

Pari päivää myöhemmin alkoi taas tuntua siltä, että nyt on lähdettävä katsomaan, mitä luonnossa tapahtuu. 

Harmaahaikara oli ensimmäinen jonka näimme. Aluksi näytti, ettei niitä ollut paikalla, mutta sitten yksi lennähti heinikon takaa näkyville. Jää oli sulanut huomattavasti parin päivän aikana.

Grey heron flyes
Kun seurasin lentävää haikaraa kameran katsella, huomasin, että niitähän olikin useampi paikalla. Huomaa yksi kaveri, joka kurkistelee kivien välistä.
Tuulee... hrrr... kylmää... Lähdetäänkö takaisin etelään??
It's windy... and cold. Shall we go back to the south??

Pellolla oli laulujoutsen perhe lepäilemässä, nuoriso oli väsyttänyt vanhemmat...
The Whooper swan family was resting in the field. 

Päätimme autoilla vielä toiseenkin kohteeseen.

Tukkasotkat olivat tulleet syömään.
Tufted ducks
Kyllä sinisellä taivaalla liitelevä harmaalokki on kaunis näky!
The European herring gull in a blue sky is a beautiful sight.

Ja kun nyt kerta aurinkokin alkoi paistaa ja olimme jo melkein puolessa välissä matkaa, päätimme jatkaa Pukkilaan asti. Allekirjoittanut kysyi kyllä moneen kertaan Pipomieheltä oletko nyt varma... Ja hän sanoi että kyllä, nyt mennään. 

Niinpä sitten ajoimme Pukkilan Kanteleeseen. Kanteleen tie oli erittäin huono, vierestä kuuluikin koko ajan "onko pakko ajaa noin kovaa" "Nyt tulee töyssy, varovasti nyt" "Tseeehh...huuuh..." 


Vaivan palkaksi saimme sitten katsella kauniita metsähanhia ja muita lintuja.
Taiga bean goose flock.
Paikalla oli tietysti myös joutsenia.
Of course there were also some Whooper swans.

Lintuja tuli paikalle koko ajan lisää. Katselimme niitä kauan. Ja kuuntelimme myös, uskomatonta miten paljon ääntä ne saavat aikaan. 

Mutta lopulta oli tullut aika lähteä kotiin. Kevät on tullut! Ihanaa!!

Metsähanhia lennossa.
Taiga bean geese.

I got these beautiful roses and
a bottle of  excellent champagne
from my awesome students
  




Tässä kaikki tällä kertaa! Ensi kerralla ainakin pikkulintuja ja iso lintu.

Loppuun vielä kuva kauniista ruusuista jotka sain ihanilta oppilailtani. Sain myös pullon erinomaista shampanjaa.

Hyvää huhtikuun jatkoa!

8 kommenttia:

  1. Moi. Mahtavat reissut teillä kaikesta huolimatta oli. Joku on jossain ilmoittanut että täällä olisi metsähanhia yli tuhat yksilöä. Mukana kulkee lyhytnokkahanhia.

    Pipomiehelle pikaista paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan mukavia reissuja ollut, ja hauskoja havaintoja tehty. Hanhia tulee nyt koko ajan lisää...
      Pipomies lähettää terveisiä.

      Poista
  2. Hienoja kuvia kevään etenemisestä. Komeita nuo haikarat. Täällä Keskipohjanmaallakin olen muutaman pariskunnan tavannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petri. Muutama vuosi sitten vaeltelin metsässä meren lähellä ja yht äkkiä tajusin joutuneen keskelle pesivää haikarayhteisöä... jestas mikä mekkala! Pesiä oli ainakin 5 kpl. Eipä nuo kyllä minusta paljoa välittäneet... lähdin äkkiä pois ettei pesintä häiriinny.

      Poista
  3. Muuttolintuja onkin tullut paikalle jo ihan kiitettävästi. Sivutiet ovat todella surkeassa kunnossa, kuopaa kuopan perään ja vieressä;-) Aivan ihanat ruusut! Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Hauskaa viikonloppua Sinulle.

      Poista
  4. Beautiful images of water birds, my favourite is the Whooper Swan, fantastic Tarja.

    VastaaPoista