lauantai 18. maaliskuuta 2017

Iloinen jälleennäkeminen!

Maaliskuusta on ehtinyt kulua jo yli puolet! Kevät alkaa näkyä jo luonnossa. Allekirjoittaneella ja Pipomiehellä kevään havainnointi ja kuvaaminen on jäänyt vähemmälle kuin aiempina vuosina, syy selviää blogissa myöhemmin...

Pipomiehen kanssa pohdiskelimme mitä kuuluu viime kevään saukko kavereillemme. Olemme käyneet tutuilla paikoilla katselemassa, mutta saukkoja ei ole näkynyt. Lopulta näimme jäljet, joten tiesimme, että saukot ovat kyllä maisemissa.

Saukko ja merikotka


Eräänä päivänä Pipomies sanoi, että nyt mennään kyllä taas katsomaan näkyykö saukkoja. Sanoin, että tuskin... Tietysti olin kuitenkin heti valmis lähtemään, tottakai!!

Saavuimme tutulle paikalle, mutta eipä ollut saukkoja. Juuri kun olimme poistumassa, Pipomies alkoi tuulettaa, saukko olikin siellä!! Ja aivan meidän vieressämme. Ateriointi oli juuri menossa, eikä saukko näyttänyt edes huomaavan meitä.

Madeateria näytti saukolla olevan kyseessä. En tosin tunne kaloja kovinkaan hyvin...
The Eurasian otter is having lunch...
"Syökää kalaa, se on hyvää... "

Paikalla oli tuttuun tapaan myös merikotka. Se sai saukon saaliista oman osansa ja siirtyi syömään hieman kauemmas. Valitettavasti puiden oksat olivat niin pahasti edessä, että kuvaaminen oli tosi hankalaa. Toisaalta näin sain kuvata rauhassa ja merikotka ei säikähtänyt meitä. Eläimiä kuvatessa pitää aina muistaa, ettei niiden elämää häiritse.

Merikotka oli tyytyväinen, kun sai saukolta osan kalasta.
The eurasian otter shared part of the fish with the White-tailed eagle 



"Loput tästä herkusta syön kyllä itse, turha yrittää tulla osingoille!"
"Näin made nyljetään!" ihan totta, noin allekirjoittanutkin sen tekee, paitsi että käytän käsiä, en hampaita 😃


























Äkkiä alkoi kuulua outoa ääntä. Ääni kaikui ympärillämme, en oikein tiedä miten sitä kuvailisi. Ymmärsimme kuitenkin, että äänen täytyy liittyä saukkoon. Tähyilimme ympärillemme ja todentotta, kaukana jään reunalla näkyi kaksi mustaa pistettä. Kameran avulla sain juuri ja juuri selville, että kysessä on kaksi saukkoa.

You can listen The Eurasian otter's voice here. Recorded by Lauri Hallikainen

Nämä kaksi saukkoa kutsuivat ilmeisesti lähellämme olevaa saukkoa, sillä kuulemamme ääni, on saukon kutsuma ääni. Voit halutessasi kuunnella ääntä tästä. Kyseessä on Lauri Hallikainen nauhoitus. Valitettavasti itse tajusin vasta jälkeenpäin, että olisi pitänyt käyttää kameran videota. Tosin epäilen, että sen mikrofoni ei olisi pystynyt nappaamaan niin kaukaa tulevaa ääntä.





Kutsu sai kaveriimme liikettä. Se sieppasi kalan mukaansa ja lähti tepsuttelemaan kohti kahta saukkoa. Lopulta kaverimme hävisi mereen kala mukanaan. 


Ja minähän en tätä teille jätä, pyytäkää itse omat kalanne...
Minen ala mitään... pitikö sen nyt kaikki viedä... harmittaa...


Merikotkakin poistui paikalta ja kaksi saukko poistui jäätä pitkin takavasemmalle. Mihin meni kaverimme, se jäi meille lopulta epäselväksi, mutta varmaankin se ui kavereidensa luokse jonnekin.



























Mekin lähdimme hyvillä mielillä kotiin. Ainoastaan allekirjoittanutta hieman harmitti pilvinen ja pimeä sää. Kuvat ovat niin tummia. Mutta sama se, ainakin näimme, että saukot ovat edelleen maisemissa ja hyvässä kunnossa. Kuten merikotkakin.

Kotimatkalla aurinko ehti laskea ja ilta pimetä. Näimme vielä matkan aikana pellolla suuren lauman valkohäntäpeuroja (-kauriita...) ruokailemassa. Valitettavasti oli jo niin pimeä, että kuvista tuli ihan tärähtäneitä 😄.

Siro ja kaunis valkohäntäpeura, tämä yksi pysyi sen verran paikallaan, että sain jonkinlaisen kuvan.
There were many The White-tailed deers on the field.

Pikku ruokailijoita


Allekirjoittanut kävi äidin luona Nurmijärvellä. Perille saavuttuani vietimme tietysti hetken tarkkailemalla ja kuvaamalla lintujen ruokintapaikkaa. Kyllä siinä olikin taas paljon pikku vieraita. Hyvin maistuivat siemenet ja talipallot.


Kuusitiainen on tullut paljon rohkeammaksi, nyt tullaan jo maahan syömään.
The Coal tit came to eat sunflower seeds.
Herra punatulkku odotteli kuusessa omaa vuoroaan.
The Eurasian bullfinch sitting on the tree branch.


Kaunis keltasirkku oli ujo ja pysytteli poissa muiden lintujen luota.
Beautiful Yellowhammer was very shy.
Talitintti
The Great tit

Hupaisinta oli seurata herra ja rouva punatulkun ruokailua. Tulivat yhdessä syömään. Ensin haettiin siemeniä ruoka-automaatilta. Sitten alettiin popsia maasta. Mutta rouva punatulkkapa olikin aika kireällä tuulella! Herra sai syödä vain pari siementä, sitten alkoi kuritus. Eihän siinä lopulta herran auttanut muu, kuin poistua takaisin kuusen oksille odottelemaan rouvan rauhoittumista...

"Häivy siitä, tämä apaja on meikäläisen!"

Äitini kertoi, että hänellä on alkanut käydä uusi ruokavieras. Kuvaili lintua ja arvelin, että kyseessä on puukiipijä. Jonkin aikaa odottelimme, mutta puukiipijää ei paikalle saapunut. Niinpä päätimme lähteä hieman shoppailemaan. Ehkäpä puukiipijä olisi paikalla iltapäivällä.

Kaupungilla ollessa sain kuitenkin puhelun Pipomieheltä. Hän oli kaatunut ja mitä ilmeisemmin katkaissut solisluunsa!! Allekirjoittaneelle tuli kiire!! Vein äidin kotiin ja lähdin vauhdilla kotiin. Onneksi anoppi oli jo ehtinyt hätiin ja lähtenyt viemään Pipomiestä lääkäriin. Ja poikkihan se solisluu on... Nyt Pipomies ei saa moneen viikkoon käyttää vasenta kättä. Ja nostella ei saa mitään. Autossa istuminen ja kävely tuottaa tuskaa, joten meidän kevään tarkkailumme on nyt ollut "jäissä".

Pari päivää sitten oli taas lääkärissä käynti ja nyt näyttää siltä, että ehkä voimme mennä lähipäivinä katsomaan autolla näkyykö lintuja. Mutta Pipomiehen täytyy vain istua autossa. Ei huvita allekirjoittanuttakaan oikein mihinkään mennä ilman retkikaveria...

Mutta älä pelkää rakas lukijani, kirjoittelen kyllä blogiani ja kerron kuulumisia.

Tässä kuitenkin kaikki tällä kertaa. Nauttikaa keväästä!

Ensi kerralle uskallan luvata ainakin joutsenten kuvia!

10 kommenttia:

  1. Absolutely stunning are your pictures, the Otter, through to the Bullfinches, beautiful.

    VastaaPoista
  2. Upeaa katseltavaa. Tosi lähelle pääsit saukkoa. Täällä saukko on aina aika kaukana. Huolehtiva emo vie ruokaa poikasille. Kiitos Tarja paljon. Olin otettu kun olit esitellyt blogiani. Oikein hyvää alkavaa viikkoa. Ja toivottavasti pipomies tulee äkkiä kuntoon. Pikaista paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami, täällä tuo saukko on yleensä myös kaukana, nyt sattui hyvä tuuri. Hienoja kuviasi kelpaa esitellä. Pipomies kiittää ☺

      Poista
  3. Boa tarde, publicou uma excelente selecção de fotos, mostram a natureza que nos rodeia e que por vez não nos apercebemos da beleza que nos oferece, as fotos tem magia.
    AG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank You, for me nature is very important. In there I forget everything else...

      Poista
  4. Ihanat luontohavainnot! Kuulin myös tuossa lähellä joen rannassa, voimakasta "piipittävää" ääntä. Etsin lintua, joka pitäisi sitä ääntä. Lintua en löytänyt, mutta sen sijaan joessa oli neljä saukkoa. Kaksi pienempää eläintä ui ja "piipitti" toisen isomman saukon perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista piipitystä se on, jännän kuuloista.

      Poista
  5. Upeita kuvia! Hauska tuo saukko :) Kotini lähellä asuu ainakin yksi saukko, mutta se on kovin arka ja vain muutaman kerran olen onnistunut näkemään, kuvista puhumattakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Virpi. On se hauska, tuo kuvaamani saukko ei meistä välittänyt, on kai tottunut jonkin verran ihmisiin, tuolla kun näkyy aina olevan pilkkijöitä.

      Poista