Arktika osa 2 "Nyt tarkkana!"

Sunnuntai

Allekirjoittaneen ja Pipomiehen osalta sunnuntai oli viimeinen Arktika päivä. Lähdimme taas hyvissä ajoin kohti Virolahtea. Leerviikissä oli aamupäivällä vain muutama innokas lintuharrastaja. He olivat kuulemma lähteneet liikkeelle jo aamulla kolmen maissa ja tehneet ensin veneellä retken merelle. Ja jotkut olivat istuneet Virolahden rannoilla koko yön parvia tähyilemässä. Täytyy tunnustaa, että allekirjoittanut katseli silloin unikuvia...

Ensimmäinen siivekäs, jonka näimme ei kuitenkaan ollut lintu vaan kaunis neitoperhonen. Olin juuri pari päivää aiemmin valitellut Pipomiehelle, etten ole saanut perhoskuvia. No, nyt sain ainakin muutaman neitoperhosen kuvan...

Neitoperhonen

Minua tarkkaillaan... 

Kurkelantie kulkee erittäin lähellä valtakunnan rajaa.

Koska oli vielä niin aikaista, ettei parvia ollut tulossa, lähdimme ajelemaan peltomaisemiin. Kurkelassa ei tällä kertaa kuitenkaan näkynyt petolintuja. Taisi olla ensimmäinen kerta kun niin kävi.

Rakas lukijani, jos satut Virojoen maisemiin, niin jo useaan kertaan mainitsemani paikkojen lisäksi kannattaa ajaa Kotolantielle, siellä on kauniita pelto- ja jokimaisemia.

Kaunista jokimaisemaa...

Hienojen maisemien jalkeen olikin taas aika palata katsomaan lintuja. Istuin kivillä ja katselin merta, mikäs lintu siellä oli uimassa...

Ensimmäinen lähihavaintoni tukkakoskelosta (uros)! 

Isokoskelo pariskunta lennossa.

Sitten lintuopas saapui kertomaan meille, että 5 kilometrin päässä on tulossa 1500 vesilinnun parvi. "Nyt tarkkana!" Kuului neuvo! Ja mehän olimme tarkkana!

Sunnuntaina lensi päämme ylitse useita satojen, jopa tuhansien lintujen parvia. Auts, niska parka!! 

Illan viimeinen havainto oli pysähdyttävä. Merikotka saapui luodolla olevien haahkojen kauhuksi paikalle. Ja se oli nälkäinen, mukaan lähti yksi onneton haahka naaras. 

Syö tai/ja tule syödyksi...

Valitettavasti kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös meidän Arktikamme. Oli aika kiittää ihania lintuharrastajia ja lähteä kotiin. 

Ja kiitos Virolahden kunnalle, hienosti järjestetty tapahtuma!

Tallinna

Allekirjoittanut on toki tehnyt muutakin kuin tarkkaillut ja kuvannut lintuja. Eräänä päivänä teimme äidin kanssa päivän shoppailureissun Tallinnaan. Ohjelmaan kuului Vanhassakaupungissa käveleskelyä, ruokailu ja no, sitä shoppailua marketeissa.

Lempipaikkamme on Vanhankaupungin portilla olevat kukkakojut. Siellä tulee aina otettua kukkakuvia.

Näkymä satamasta Vanhaankaupunkiin.

Laivamatkalla Helsinkiin istuimme laivan kannella ja nautimme kauniista merimaisemista. 

Helsinki

Päivä oli oikein onnistunut ja nautin rakkaan äitini seurasta, kuten aina. Neljä tuntia vaan on niin lyhyt aika viettää Tallinnassa...

Minulta on jo kyselty, missä viipyvät kesän autokuvat! Nyt on aika mennyt lintujen katseluun ja muuhun, ei ole ehtinyt autotapahtumiin.

Mutta!! Ystävälläni on menossa projekti, josta laitan tähän loppuun pari kuvaa, ehkä näin saan anteeksi autoharrastuksen laiminlyönnin!

Eikös ole upea väri!

Plymouth Duster

Tässä kaikki tällä kertaa, ensi kerralla mennäänkin lomalle Pohjoiseen...

Hyvää juhannusta kaikille!!!!

Arktika osa 1 ja harvinaiset yllätysvieraat!

Viime keväänä olimme ensimmäistä kertaa seuraamassa Virojoella Arktikaa, eli arktisten listujen muuttoa. Siitä jäi niin kivat muistot, että nyt aloimme odottaa Arktika päiviä jo vuoden alussa.

Yhtenä viikonloppuna vietimme sitten paljon aikaa Virojoella, muuttoparvia ja muita lintuja ihaillen.

Perjantai

Perjantaina ehdimme paikalle vasta töiden jälkeen.

Lintuharrastajia oli jo ehtinyt paikalle muitakin. Oli mukavaa lintujen tarkkailun lomassa rupatella linnuista ja toisten tekemistä havainnoista. Isoja parvia ei kuitenkaan ollut vielä mennyt Leerviikin yli. Jäimme siis odottelemaan, mitä ilta tuo tullessaan.

Välillä haahkat lentelivät tarkkailijoiden iloksi merellä.

Illan suloisin lintujen tarkkailija... No, enemmän taisivat kiinnostaa kaksijalkaisten lintuharrastajien eväät...

Sitten parvia alkoi tulla! Toinen toistaan isompia. Parvissa saattoi olla useita satoja lintuja. Ne lensivät aika korkealla ja olivat vaikuttava näky.

Enimmäkseen parvissa oli mustalintuja ja alleja. Muutama valkoposkiparvikin lensi ylitsemme.

En valitettavasti laittanut ylös mitä lintuja tässä parvessa lentää. Mutta ehkä tässäkin on mustalintuja ja alleja...

Osa linnuista lensi kuun ohi. Tai ainakin siltä näytti...

Kävimme kävelemässä rantoja pitkin. Eräässä paikassa hietikolla juoksenteli pikkutylli! Yleensä tämä kaunis pikku lintu tekee pesänsä hietikolle, joten askeleitamme varoen menimme pois...

Perjantai-ilta alkoi muuttua yöksi, joten oli aika lähteä kotiin. Monet jäivät vielä tarkkailemaan lintuja ja odottelemaan uusia parvia. Innokkaimmat aikoivat jäädä yöksi.








Kotimatkalla näimme tuulihaukan puussa iltapalan kera...

Tuoretta lähiruokaa...

Ja olihan se vielä pakko käydä Haminan lintutornilla ikuistamassa upea auringonlasku!

Lauantai 

Lauantaina menimme Virojoelle heti aamusta! Päivä oli pilvinen ja tuulinen, mutta ei se lintuharrastajia haitannut, joka puolella oli ihmisiä kameroiden, kiikareiden ja kaukoputkien kanssa tähyilemässä taivaalle ja merelle.

Tiira lepäili kivellä, kova tuuli ei haitannut.

Lapintiira sai kalan...

Meni syömään sen kivelle tai oliko tarkoituksena antaa se toiselle...

Kova komento sai aikaan sen, että tiira söi kalan itse...

Tuuli sai parvet muuttamaan suuntaa, joten niitä ei näkynyt Leerviikissä. Niinpä päätimme käydä välillä Kurkelassa. Siellä oli paljon töytöhyyppiä pelloilla. Ja saalistaja!

Kalasääski eli sääksi kaarteli peltojen yllä. Se sai töyhtöhyypät levottomiksi! Ei kuitenkaan ollut niistä kiinnostunut, vaan jatkoi matkaansa jonnekin kaukaisuuteen.

Kävimme myös Hanskin satamassa. Siellä oli silkkiuikkuja.

Yksinäinen silkkiuikku uiskenteli aallokossa.

Pipomies tarkkaili lintuja laiturilla. Olimme suunnitelleet, että nautimme eväät täällä, mutta kova tuuli haittasi sen verran, että päätimme mennä muualle...

Meillä on oma salainen tarkkailu paikka Virojoella! Suunnistimme nyt sinne.





Ruokailun jälkeen palasimme Leerviikkiin. Parvia ei edelleenkään näkynyt. Allekirjoittanutta tämä ei haitannut, vaan kuvasin hauskaa isokoskelo pariskuntaa. Heitä eivät ihmiset häirinneet vaan kaikessa rauhassa söivät ja lepäilivät.

Senkun leveilet vaan, ei tee vaikutusta!

Lopulta se oli vaan pakko tunnustaa tosi asia! Ei ollut hyvä ilma arktikan seuraamiseen. Allekirjoittanut ja Pipomies päättivät lyödä pillit pussiin ja lähteä kotiin nukkumaan. Olihan tarkoitus tulla heti sunnuntai aamuna taas paikalle.

Sunnuntain havainnoista kerron seuraavassa blogissa. Sillä!! tähän loppuun haluan laittaa muutaman kuvan harvinaisesta ja upeasta yllätysvieraasta!

Eräänä iltana sain tekstiviestin. Kun avasin viestin, siinä oli kuva linnuista. Ja heti perään tekstiviestin lähettäjä, hyvä ystäväni, soitti. Hän kertoi nähneensä pellolla nämä linnut ja kysyi lähdetäänkö kuvaamaan. No, meillä kesti noin 5 min päästä autoon! Haimme matkalla ystäväni kyytiin ja jatkoimme pellolle kuvaamaan.

Siis mistä linnuista oli kyse!? Rumpuja tähän kohtaan kiitos!!

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kuvaamaan kattohaikaroita!

"Älä kuvittelekaan lentäväsi enää mihinkään tähän aikaan illasta!"

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla siis lisää Arktikaa ja jotain muuta...

Hauskaa kesäkuun jatkoa!

Kaurisvaara!

Repovesi

Eräänä kauniina aamuna Pipomies kysäisi allekirjoittaneelta "Mitäs tehtäis?". Ja allekirjoittanut vastasi "Käydäänkö Repovedellä?" Olisi ehkä kannattanut miettiä vastaustaan ensin muutama sekuntti...

Joka tapauksessa aamupalan jälkeen auto suuntasi kulkunsa kohti Valkealaa ja Repoveden kansallispuistoa. Matkan varrelta ostettiin eväsleipiä ja juomista. Kaffet ja teet oli jo keitetty valmiiksi termariin kotona. Täytyyhän sitä olla kunnon eväät mukana.

Päätimme lähteä kävelemään Lapinsalmelta. Olen käynyt siellä muutaman kerran, riippusilta on hauska. Viime käynnistä on kuitenkin jo vuosia aikaa. 

Lapinsalmella kävi ilmi, että moni muukin oli saanut saman idean. Parkkipaikat olivat täynnä autoja. Saimme lopulta auton parkkiin ja maastokengät jalkaan. Ja sitten menoksi!

Polun alkupää oli helppo kävellä. Pipomies meni reippaana edellä ja allekirjoittanut "hieman" rauhallisemmin kameraa kantaen perässä. 

Ihmisiä tuli vastaan koko ajan. Paikalla oli paljon lapsiperheitä, mikä on todella hienoa. Ja hienoa oli huomata, että myös ulkomaalaiset ovat löytäneet Repoveden. Onhan Suomen luonto niin kaunis, että kyllä sitä kelpaa esitellä!

Isokoskelo pariskunta nautti kauniista säästä.

Lapinsalmen riippusillalle ei ole pitkä matka parkkipaikalta, noin kilometri. Moni näyttikin käyvän riippusillalla ja grillaamassa grillikatoksessa ja palasi sen jälkeen takaisin autolle.

Riippusillalta on kauniit näkymät.

Mekin olimme ajatelleet, että eväitä olisi voinut nauttia jo riippusillan jälkeen, mutta siellä oli kaikkialla aivan täyttä. Niinpä jatkoimme samantien matkaa.

Käärme lämmitteli eräällä kalliolla. Pari kuvaa piti siitäkin ottaa... Kun olimme ohittaneet käärmeen ja jatkaneet matkaa kuului takanamme kovaa kiljuntaa. Ilmeisesti joku muukin huomasi käärmeen...

Villiä luontoa ...

Upeita maisemia Repovedellä riittää

Huono kunto, lämmin sää ja kamera alkoi olla allekirjoittanelle liikaa. Niinpä, kun tulimme korkeiden portaiden juurelle, ilmoitin varsin painokkaasti Pipomiehelle, että nyt syön eväät ja sitten lähden takaisin päin. 

Pipomies piipahti ylhäällä katsomassa maisemia sillä aikaa, kun levähdin kivellä ja join noin puolitoista litraa vettä!

Ja sitten olikin aika syödä eväät!

Takaisin paluu oli allekirjoittaneelle ihan tuskaa. Jostain syystä simahdin täysin. Olen vaeltanut Lapissa, noussut tuntureille ja ylittänyt vuoristopuroja, mutta siitä on kunto kovasti rapistunut!

Ystävä soitti sattumalta minulle kun kävelimme. Sanoin, että jutellaan toiste olen aivan loppu, puhki, poikki. Hän sanoi, että kyllä kuulee äänestä. Autolle päästyäni läjähdin auton takakontin päälle ja läähätin siinä ikuisuuden. Sitten viimeiset pisarat vedestä ja autoon istumaan. Ja kotimatka sujuikin mukavasti, nukuin koko matkan.

Kaunista on Repovedellä, suosittelen! Itsekin menen uudestaan, ihan varmasti! Kunhan vaan aloitan sen kuntokuurin...

Yhtenä iltana

Yhtenä iltana päätimme lähteä ilta-ajelulle. Kaikesta näki, että tulossa on kaunis auringonlasku. Ja ehkä näkisimme myös kauriita, niitä kun näkee helpommin aamulla ja illalla.

Ja melko pian näimmekin ensimmäisen kauriin. Se meinasi tulla suoraan auton alle. Onneksi Pipomiehellä oli hidas vauhti, nopeat refleksit ja vieressä innokas valokuvaaja, joka koko ajan pälyilee tien vierustoja ja pusikoita, eihän sitä koskaan tiedä jos näkyisi kuvattavaa...

Kaunis kauris pääsi onnellisesti tien yli.

Kovin pitkälle ei tarvinnut mennä, niin näimme kolme kaurista pellolla, metsän reunassa. Nämä kaverit katselivat meitä ihan yhtä uteliaana, kuin me heitä.

Jaa me vai?

Minä tässä nyt vain ihmettelen, mitä sinä kuvaat?

Pellolla oli myös pitkäkorva nauttimassa iltapalaa.

Pääsimme merenrannalle juuri sopivasta auringon laskiessa. Ja muutama lintukin lauloi vielä laiturilla.

Kalatiiran iltasonaatti...

Haarapääsky

Aurino värjäsi kaiken oranssiksi.

Valon viimeisiä rippeitä...

Kotipihalla tapahtuu:

Meidän pienet vuokralaisemme ahertavat jälkipolvensa hyväksi lähes taukoamatta.

Herkkuja rahdataan pönttöihin. Lisäksi kotia urheasti puolustetaan tikan hyökkäyksiltä ja kirjosiepon valtaus yrityksiltä

Allekirjoittaneen sydän on syrjällään...

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla Arktikaa...

Lopuksi kuva punaisesta ruususta, joka nyt kukkii terassillamme.

Ihanaa alkanutta kesäkuuta kaikille teille rakkaat lukijani!