keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Porkkalanniemen haahkat

Kotipihalla tapahtuu:
Talitiaiset keräävät innokkaasti pönttöön
pehmustemateriaalia.

Nyt olemmekin saaneet nauttia aurinkoisista ja lämpöisistä kevätpäivistä. Allekirjoittanut häärää kameran kanssa innokkaasti.

Tässä blogissa käydään Porkkalanniemessä. Vietimme siellä päivän noin viikko sitten. Olemme aiemminkin käyneet Porkkalanniemen merenrannan kallioilla vaeltelemassa. Upea paikka, voin suositella. Ja liikkuminen on aika helppoa.






Lähdimme matkaan aikaisin aamulla, termareihin keitettiin kahvia ja teetä. Lisäksi mukaan evääksi kerrosvoileipiä. Täytyyhän sitä olla polttoainetta mukana, että jaksaa.

Auton jätimme parkkipaikalle, josta lähdimme kävelemään polkua pitkin merenrantaa kohti. Näillä reissuilla allekirjoittanut aina kiroaa mielessään jokaista minuuttia, jonka on viettänyt sohvalla istuen, sen sijaan, että olisi kohentanut kuntoaan... Usean kilon painoisen kameravarustuksen kanssa tasapainoilu saa aikaan hengästymistä...

Tämä kuitenkin unohtui heti, kun nousin kalliolle ja näin mäntyjen lomitse siintävän meren. Miten kaunista!

Männyt ovat vääränvänkyriä.




























Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että kesti hieman aikaa, että pystyi katselemaan merelle ja tähyilemään näkyykö lintuja. Pian innoistuimme molemmat, sillä tajusimme, että merellä uiskelteli haahkoja. Vähän ajan kuluttua tajusimme, että niitä oli joka puolella. Allekirjoittanut on nähnyt haahkoja elämässään vain kaksi kertaa aiemmin, ja molemmilla kerroilla vain yhden pariskunnan.

Haahka pariskunta sai kolmannen pyörän. Vieras uros yritti herättää naaraan huomion,
Porkkalanniemen kalliot ovat todella kauniit. 


Rannalla huomasi, että tuuli oli aika kova. Onneksi oli kunnolla päällä, muuten olisi tullut kylmä.


Haahkanaaras uiskenteli aallokossa.
Aurinko sai veden kimaltelemaan.




Istuimme jonkin aikaa kalliolla ja tarkkailimme haahkojen puuhia. Sitten alkoikin tulla nälkä. Päätimme mennä syömään rannalle, missä oli pöytä ja penkit. Ajattelimme, että siellä  olisimme suojassa tuulelta. Vinkiksi kaikille lukijoilleni, paikalla on myös kunnon laavu, jossa grilli...

Kylläpä eväät maistuivatkin hyvälle. Mikään ei vedä vertoja raittiille ilmalle ja liikunnalle ruokahalun herättäjänä.

Joku odotti saavansa osansa eväistä...
Eväitä syödessä huomasin erään haahka uroksen tulleen hieman lähemmäksi. Se ui rauhallisesti ohitsemme.



Kun vatsat olivat täynnä lähdimme kävelemään kallioita toiseen suuntaan.

Välillä allekirjoittanut taiteili kivien päällä kieli keskellä suuta. Onpa hyvä, että tuli aikoinaan satsattua hyviin vaellukenkiin, jotka pitävät vaikka miten kaltevilla pinnoilla.




Haahkat lepäilivät joka puolella kallioilla.

Eräässä poukamassa oli haahka pari uimassa. He eivät arastelleet meitä ollenkaan.

Haahka uros näyttää niin hauskalta, aivan kuin sillä olisi lippalakki ja korvalaput!
































































Päivä alkoi kääntyä iltaan. Oli aika lähteä takaisin päin. Allekirjoittanut alkoi olla jo hieman väsynytkin.


Vielä viimeiset vilkaisut merelle ja haahkoihin. On ne kauniita ja hauskoja kavereita.




Tämä herra ei väsy... kepeästi loikki Pipomies takaisin autolle.

Sinivuokkoja
Autolle pääsimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua.

Kotimatkalla oli aikaa rupatella päivän hauskoista hetkistä... eli allekirjoittanut nuokkui puoliunessa koko matkan...

Tällainen oli päivä Porkkalassa.

Ensi kerralla ainakin kuvia silkkiuikuista.

Hauskaa toukokuun jatkoa!


8 kommenttia:

  1. Kevät on luonnon heräämisen aikaa. Tänään oli pihalla jo ensimmäiset kirjosiepot tutkailemassa pesäpönttöjä.Hienot muuten nuo Porkkalan kalliot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että nyt luonto vauhdilla muuttuu, puiden lehdetkin kasvaa silmissä. Porkkalassa on kaunista :)

      Poista
    2. Moikka. Upeita kuvia. Nuo haahkat ovat kyllä tosi upeita. Kirjosieppo pyörii meidänkin pihassa.

      Poista
    3. Moi Sami. Haahkat on ihania. Meidän pihassa talitinteillä on vauhti päällä... ja minua pidetään silmällä herkeämättä kun olen pihalla katselemassa kukki tai muissa pihatöissä ;D. Ilmeisesti kohta meillä on pikkuisia pöntössä...

      Poista
    4. Moi. Meilläkin odotetaan "perheenlisäystä" sepelkyyhky on hautonut ainakin kaksi viikkoa. Kohta pitäisi olla pikkuisia kuoriutuneena.

      Poista
  2. Spectacular birds in spectacular scenery. Congratulations on a fine job.

    VastaaPoista