maanantai 21. maaliskuuta 2016

Uusi kamera ja uudet tuttavat

Kuten viime blogissani jo kerroin, olen todellakin ostanut uuden kameran. Kauan olen siitä haaveillutkin. Olen miettinyt pääni puhki, mikä malli vastaisi parhaiten tämän hetkisiin tarpeisiini . Ja olen kysellyt valokuvausta harrastavilta luontoihmisiltä ja kavereilta mielipiteitä. Lopulta päädyin tiettyyn malliin.

Kuinka ollakaan eräänä iltapäivänä netistä huomasin, että kamera oli Helsingissä liikkeessä yhden päivän ajan kovassa erikoistarjouksessa. Mutta aikaa oli enää kolmisen tuntia! Soitin liikkeeseen ja varmistin, että kameroita on vielä jäljellä. Samaan aikaan Pipomies kiiruhti laittamaan auton käyntiin ja sitten mentiin! Liikkeessä oli paljon muitakin tarjouksia, joten ihmisiä oli jonottamassa kymmeniä. Jonotin omaa vuoroani silti vain puolisen tuntia, tehokasta palvelua!

Jouduin kuitenkin odottamaan pari päivää, ennenkuin oli aikaa harjoitella kuvaamista uudella kameralla. Onnellisena pläräsin illat käyttöohjetta. Niin paljon on uusia säätöjä ja nappuloita ja nippuloita, että ihan alkoi hengästyttää.

Ja sitten, viimeinkin! Koitti kaunis aurinkoinen iltapäivä, jolloin Pipomieskin oli vapaalla! Menimme merenrannalle katsomaan, josko olisi jotain kuvattavaa...

Ja olihan siellä, kevään ensimmäiset laulujoutsenet.

Ruoka-aika


























Kyllähän se vähän hitaalta näyttää näillä räpylöillä kävely, mutta uimisessa näistä
on iso apu...


Kanadanhanhet olivat myös saapuneet pienellä joukolla paikalle.


Katse vasempaan PÄIN!


Harmaahaikarapari näytti hieman viluiselta jäällä...


Lennetään vaan jo Suomeen, kaverit sano. Siellä on jo kevät ja lämmin, kaverit sano... Just juu...
Eikä näy kavereita...

Jonkin aikaa hanhia ja haikaraa kuvattuani huomasin, että laulujoutsenet olivat kaikki tulleet jäälle. Ihmettelin, joko niillä oli vatsat täynnä.


Jet lag?

Mutta sitten... Mitä ihmeen kuplia ilmestyi vedenpinnalle? Voisiko se olla?? Onko se?? Nyt äkkiä kamera valmiiksi! Mistä saan uudessa kamerassa muutettua asetukset, mistä valotus, ISO ja muut!! Paniikki! Apua!

Loppujen lopuksi ehdin napata täysin väärillä asetuksilla kaksi kuvaa, toisesta saa sentään jotain selvää. Ja kyllä se oli... Saukko!! Ensimmäistä kertaa eläissäni näin saukon luonnossa!

Ja samantien saukko painui sukelluksiin...



























Vaikka kuinka yritin tähyillä ei saukkoa enää näkynyt. Samassa muutama kymmenen metriä kauempana ollut Pipomies juoksi luokseni ja huitoi innoissaan käsillään... Hän oli nähnyt toisen saukon!

Enempää emme tehneet saukkohavaintoja. Mutta ei se haitannut. Enemmän kuin tyytyväisenä päivän "saaliiseen" lähdimme kohti kotia. Uusi kamera toimi ja näimme uusia tuttavuuksia!

Vielä päivän viimeinen kuva kauniista auringonlaskusta.


Risteilyllä

Kävimme Pipomiehen ja anopin kanssa risteilyllä Turusta Tukholmaan. Oli kaunis päivä, kun tulimme Tukholmasta takaisin Turkua kohti.

Muuttolintuja näkyi paljon. Valitettavasti olivat niin kaukana, ettei kuvaaminen oikein onnistunut. Niinpä allekirjoittanut räpsi muutaman kuvan ja sen jälkeen keskittyi bingoiluun ja päivän artistin kuunteluun.

Meri ja taivas olivat melkein saman väriset.
Allekirjoittaneen kevään ensimmäinen merimetso havainto.
Kolme isoa kohtaa...




Oli oikein mukava risteily, vaikkei lintukuvia nyt tullutkaan. Kotimatka sujui nopsasti, sillä tiet olivat sulat ja kuivat, eikä muuta liikennettäkään juuri ollut.

Pari päivää risteilyn jälkeen Pipomies oli mietteliäs. "Luuletkos, että ne saukot saattaisivat olla taas siellä paikalla? Pitäiskö mennä tarkistamaan?" Pipomies ei oikeastaan edes päässyt lausetta kunnolla loppuun, kun allekirjoittanut jo istui autossa kamera sylissä! Ja sitten mentiin taas.

Mutta eipä näkynyt saukkoja, eikä mitään muutakaan. No, katselimme ympärillemme jonkin aikaa ja sitten päätimme lähteä kotiin. Ja juuri kun olimme ajamassa pois, ne tulivat jäälle!! Saukot juoksivat kaukana, mutta kuitenkin ne havaitsi selvästi.

Hauskalta näytti saukkojen tepsuttelu jäällä. 
Välillä saukot kävivät pienissä avannoissa sukeltamassa, sitten matka taas jatkui jäätä pitkin.



























Lopulta saukot pääsivät sulaan veteen, jossa ne sukeltelivat jonkin aikaa, ennenkuin hävisivät näkyvistä. Toinen niistä kävi itseasiassa aika lähellä allekirjoittanutta, mutta kuvaa en ehtinyt napata. Ei haittaa, näiden hauskojen eläinten seuraamisesta ei voi kuin tulla hyvälle mielelle. Kenties joskus taas kohdataan!







Lopuksi vielä kuva toisesta meidän vapaa-ajan harrastuksestamme... Eli puuhommista. Ahkerasti on niitäkin taas harrastettu.

Eipä muuta tällä kertaa.

Kevät etenee kovaa vauhtia ja lintuja saapuu koko ajan lisää, joten ensi kerralla ainakin joutsenten reviiri kiistoja ja kosiopuuhia.

Hyvää maaliskuun jatkoa!
















10 kommenttia:

  1. Aivan mielettömän hyvät havainnot ja kuvat. Saukkoja on kiva seurata. Tuo harmaahaikara on upea. Terkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami. Juu, saukot on mukavia vesseleitä :). Hauskaa alkanutta viikkoa :)

      Poista
  2. Kauniita kuvia mielenkiintoisista eläimistä:)Ja elävää kerrontaa😄

    VastaaPoista
  3. Wonderful series of images. I am especially happy to see Canada Geese!

    VastaaPoista
  4. Wonderful series of images. I am especially happy to see Canada Geese!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank You very much David :)! Canada Geese is a beautiful bird.

      Poista
  5. Kiitos taas blogi jutustasi. Oli hienoja kuvia ja kivaa tarinaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Marjatta :), kiva kun tykkäsit.

      Poista
  6. Kiitos taas blogistasi. Itse en ole päässyt paljon seuraamaan lintuja. Toiss päivänä käväisin mökillä ja sen edustalla oli ainakin sata vesilintua. Isokoskelen ainakin tunnistin paljaalla silmillä . Kiikaria en ottanut esille. Tänään sitten kukkui käki, joten kyllä se siitä

    VastaaPoista