sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Lomalla pohjoisessa

Teimme joka kesäisen lomamatkan Kuusamoon ja Taivalkoskelle juhannusviikolla. Lähdimme matkaan maanantaina ja takasin kotona olimme torstain ja perjantain välisenä yönä. Matkamme jäi ajan puutteen vuoksi tänä vuonna valitettavasti tavallista lyhyemmäksi. Allekirjoittaneelle on kuitenkin tärkeää päästä kerran kesässä pohjoiseen. Tavata ihania sukulaisiani ja nauttia upeista maisemista.

Määränpää alkaa häämöttää!

Matkamme alku sujui puolipilvisessä säässä, mutta Kajaanissa alkoi sataa. Lämpötila laski koko ajan alemmas ja kiittelin mielessäni, että olin tajunnut pakata mukaan lämpimiä vaatteita.

Jostain syystä aina siinä vaiheessa kun pääsemme Suomussalmelle, molemmat Pipomiehen kanssa rentoudumme täysin. Kiireet ja murheet unohtuvat.






Saapuessamme Rukalle lämpötila oli +4 astetta. Hotellin aamupalalla katselimme kuinka satoi kaatamalla ja lämpötila oli + 4,5 astetta. Eipä tuo haitannut, lähdimme kohti Taivalkoskea, vierailemaan sukulaisissa!

Ajomatkalla näimme, että järvissä ja suolammissa oli paljon enemmän vettä kuin yleensä. Ja koko päivän satoi ja satoi... Lomailijaa se ei sinänsä haitannut, mutta olisihan se aurinkokin ollut kiva. Lintuja näkyi jonkin verran, sade ja kylmä eivät oikein houkutelleet ulos kuvaamaan.

Sain ensimmäistä kertaa kuvattua härkälinnun
Kuovi



Päivä meni nopeasti rupatellessa ja kahvitellessa. Ja suvun nuorimmaisia kiusoitellessa!

Sen verran olimme ulkona, että huomasimme, ettei hyttysiä ole. Se oli tietenkin kylmän sään "ansiota".








Seuraavana päivänä päätimme uhmata sadetta ja tehdä retken Kuusamon suurpetokeskukseen, karhuja katsomaan. Siellä olemme käyneet jo ties kuinka monena vuotena. Aina sinne vaan on päästävä. Netin säätutkat ennustivat parin tunnin taukoa sateessa petokeskuksen kohdalle. Ajoitimme käynnin tuolle ajalle, josko vaikka säästyisimme kastumiselta.

Matkalla näimme lintuja eräällä järvellä, niitä piti käydä kuvaamassa. Tällaisia lintuja en olekaan ennen nähnyt! Sain myöhemmin tietää, että linnun ovat sorsasukuun kuuluvia pilkkasiipiä. Rauhoitettuja, uhanalaisia lintuja.



Vasta kotona tietokoneelle kuvat ajettuani havaitsin, että paikalla oli myös uros uivelo. Sitäkään en ole koskaan aiemmin nähnyt. Uivelo uros on valkoinen ja näyttää kuin sillä olisi musta silmä. Kuvassa näkyy oikealla tukkasotkapari ja pilkkasiipi niistä alempana. Kuva on surkea, sillä linnut olivat niin kaukana, olen rajannut kuvaa paljon.

Myös uivelo on harvinainen ja rauhoitettu.

Sade todellakin taukosi hieman ennen  suurpetokeskukselle saapumistamme. Alku näytti siis lupaavalta...

Lähdimme oppaan mukaan kiertämään tarhalle. Ensimmäisenä opas kertoi tarhan karhuista ja esitteli mm. karhun appelsiinin kuorimistaitoja.


Olihan ne hedelmät hyviä, mutta löytyisiköhän vielä jotain hyvää syötävää...
Nuuh... hmmm, jotain täällä on...
Haa! Etttepäs saa koskaan tietää mitä juuri löysin, nam!

Mikko kettu otti vierailijoiden uteliaat katseet ja kyselyt vastaan hyvin rennosti. Taisi repolaista väsyttää...


Menkäähän jo siitä, että saan nukkua, haukotus...

Ilveksiä ihailen joka vuosi enemmän. Ne ovat niin kauniita ja liikkuvat sulavasti...


Välillämme on verkkoaita...

Satuimme paikalle juuri ruoka-aikaan. Ei kyllä houkettele allekirjoittanutta tämä ateria!


























Uutena tuttavuutena tarhalla oli koirasusia. Niiden luota kului kova meteli, sillä siellä oli juuri pentujen koulutus menossa.

Koirasusi pentu
Karhujen aitauksessa oli ruokailemassa vieras! Pikkuinen keltasirkku.

Kierros oli ohi nopeasti ja selvisimme kuivina! Oikeasti syy sateen välttämiseen on kamera ja objektiivi, ne eivät kestä kastumista. Ja en muistanut ottaa reissulle mukaan laitteiston sateensuojaa.


Kahvilassa tapasimme paikan perustajan Sulo Karjalaisen

Juuri kun astuimme ulos suurpetokeskuksen kahvilasta alkoi sataa kaatamalla! Pipomies ritarillisesti haki auton portille, kastui läpimäräksi ja allekirjoittanut pääsi lähes kuivana autoon.

Suurpetokeskukselta ajoimme katsomaan Oravivaaraa. Siellä olen viettänyt elämäni ensimmäiset 15 vuotta kaikki kesät. Matkan aikana sade loppui ja aurinko ilmestyi esiin!!


Jokijärven suolla oli joutsenia syömässä ja lepäämässä.
Jossain kaukana taustalla oli myös kurki.
"Alussa oli vain suo, kuokka ja Jussi" 

Täältä näkee kauas!

Rukalla poikkesimme Rukajärven tielle. Ja viimeinkin!! Ensimmäinen poro!!


Mitäs tuijotat, etkös ennen ole nähnyt poroa!


Sateen jälkeen loisti kaunis sateenkaari.
Ja sitten lisää poroja!

Rukan rinteillä oli vielä lunta paikoittain. Katsokaapa tuota pilvi muodostelmaa, voisi luulla, että kohta sataa...



Mutta eipä satanut. Ja emme millään malttaneet mennä hotellille nukkumaan vaan ajelimme vielä pienen lenkin Rukan maisemissa.



Haapana pariskunta metsälammella.

Sitten oli aika palata hotellille sillä aamulla piti herätä aikaisin, olihan kotiin lähtö edessä. Tarkoituksena oli vielä kuvata keskiyön aurinko, mutta uni olikin tullut sitä odotellessa.


Ei keskiyön kuva...

Aamu oli aurinkoinen (tottakai, aika lähteä kotiin). Ensimmäiseksi ajoimme Taivalkoskelle. Kävimme vielä tervehtimässä kummitätiäni.


niin tyyntä!
Näkymä Jokijärvelle.






Matkasimme rauhallisesti Loviisaan. Kävimme matkalla vielä katsomassa miltä Kolilla näytti.












Tässä kaikki tällä kertaa.

Hyvää kesäkuun loppua kaikille kera näiden kesäkukkien!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti