lauantai 2. toukokuuta 2015

Keväisiä luontoretkiä


Olemme toukokuussa! Kevät edistyy, ruoho on alkanut vihertää ja koivuihin on ihan kuin salaa ilmestynyt vaalean vihreitä silmuja. Joka puolella on krookuksia ja scilloja. Nämä on kuvattu työpaikan pihalla. Pikkulinnut visertelevät, monilla on jo pesät valmiina. Munia, jopa poikasiakin on jo ilmaantunut pesiin.

Suomenojan linnut ja Porkkalanniemen kauriit


Me kävimme eräänä iltana uudestaan Espoon Suomenojan lintualtailla. Tällä kertaa menimme ajan kanssa ja kävelimme altaita kiertävän kävelypolun. Paikalla oli paljon lintuja. Nyt sain jo parempia kuvia nokikanoistakin. 

Kuvat on otettu illalla, joten ne ovat hieman tummia.

Ensimmäisenä näimme kuitenkin telkkä pariskunnan. Telkkä naaras ei allekirjoittaneesta ollut moksiskaan. Suomenojan (Finnoon allas) on erittäin mukava paikka sellaisellekin lintuharrastajalle, joka ei jaksa/pysty kävelemään metsään tai vaikeakulkuiseen maastoon. Siellä on helppo kävellä leveällä polulla, ei ole mäkiäkään. Ja linnut ovat tottuneita ihmisiin, joten niitä pääsee katselemaan ja kuvaamaankin aika helposti. Monet linnuista tosin uivat keskemmällä allasta, joten kameran zoomia tarvitaan.

Telkkäuroksen katseesta voisi lukea pientä harmistusta, ehkä hänen päiväuniaan häiritsi kameroiden surina. Tai sitten harmittaa kun rouva ei ollut huomioinut...

Emme olleet ainoita kävelijöitä tai kuvaajia paikalla. Osalla paikalla olevista kuvaajista oli laitteita, jollaisesta allekirjoittanut voi vain haaveilla. Onneksi läheskään aina hienon tai hauskan kuvan ottaminen ei ole laitteista kiinni. Paljon siihen vaikuttaa kuvaajan taito (jossa allekirjoittaneella on paljon hiomista) mutta myös Lady Fortunalla, eli tuurilla on iso osuus siinä mitä kuvaan onnistuu saamaan. Nyt sattui sinisorsa pariskunta olemaan aivan polun vierellä, joten sain niistä kauniit kuvat. Ne eivät ole harvinaisia, mutta kauniita ja hauskoja seurattavia.

Herra sinisorsa kaivelee vedestä syötävää
Välillä poseerataan... Huomaa pään upea väri ja siiven alta pilkistävä kaunis sininen väri. Puhutaan niin sanotusta sinisestä siipipeilistä.

Rouva sinisorsa keskittyi ruoan etsimiseen rannan mudan ja risujen seasta.

Nokikanoilla oli menossa reviirien valtaamiset ja pesien rakentelut. Erään kuvaaja herran harmiksi reviirikamppailut kuitenkin loppuivat kun pääsimme paikalle. 

Täytyy myöntää, että kun tällä tavalla tuijotetaan, niin alkaa melkein polvet tutista... Uskon kerrasta, että tämä on paikan kingi! Oikea Angry Bird!!
Tämä yksilö sen sijaan oli leppoisa ja tyynesti kaiveli pesätarvikkeita vedestä...
... ja välillä laitettiin höyhenpeitettä kuntoon.

Kun kävelimme lintualtaan vastakkaiselle puolelle, allekirjoittanut innostui (taas)! Tukkasotkia! Näitä hauskan näköisiä kavereita olen toki nähnyt aiemminkin ja kuvannutkin, mutta niin kaukaa, ettei kuvista ole oikein selvää saanut. Nyt yksi pariskunta oli aika lähellä!

Tukkasotka uros ohittaa tiukka ilmeisenä sorsapariskunnan. 
Sorsa uros tarkkailee, tuleeko kaveri liian lähelle. Huomaa tukkasotka uroksen takatukka!
Tukkasotka naaras kävi hakemassa uroksen mukaansa ruokailemaan hieman kauemmaksi.
Ennen altailta lähtöä vielä yksi kuva sinisorsakoiraista. Alkoi hiljaa sadella vettä. Veden pinta oli upean harmaa!


Kävellessämme altailta autolle, mietimme lähtisimmekö kotiin, sillä ilta oli jo pitkällä. Pipomies kuitenkin arveli, että pilvet olivat väistymässä ja ilta-aurinko saattaisi tulla esiin. Joten päätimme poiketa vielä Porkkalanniemellä katsomassa näkysikö kauriita. 

Ja Pipomies oli oikeassa! Kun pääsimme Porkkalaan, tuli ilta-aurinko esiin! Ja myös ihanat, sirot, iso silmäiset kauriit tulivat...

Ihan kuin joku katselisi meitä...
Morjens!
Kas, onpas tädillä pitkä nenä...
Sivuprofiili.

Tämän kohtaamisen jälkeen oli aika lähteä kotiin. Kauriit jäivät syömään ruohoa kallioiden raosta. Matkalla näimme vielä harmaahaikaran, mutta ennenkuin sain kameran kuvausvalmiiksi, oli lintu jo ehtinyt poistua paikalta. Eipä hätää, varmaan näemme hänet joskus uudelleen!

Linturetki!


Kuten viime blogissani kerroin, olemme osallistuneet Pipomiehen kanssa lintujen tunnistuskurssille. Ja kurssilaisten kanssa teimme eräänä sunnuntaina linturetken. Tarkoituksena oli tunnistaa lintuja ja bongata mahdollisimman monta eri lajia. Innokas joukkomme starttasi Loviisan torilta aamulla klo 7. Pilvinen päivä ei mieltä lannistanut!

Ensimmäisenä vierailimme Gammelbyvikenin lintutornilla, Pernajassa. Paikka on hieno, mutta niin kaukana merenlahdesta, että sieltä ei allekirjoittaneen kameralla kuvia saa. Onneksi sain kuitenkin kuvia autojen luona olevista pikkuvarpusista, söpöjä!


Seuraava pysähdys oli Koskenkylässä. Paikalla teimme hieman harvinaisemman bongauksen (opettaja sanoi niin!). Eli joella uiskenteli laulujoutsenten seassa pikkujoutsenia. Näillä on lyhyempi kaula kuin laulujoutsenilla ja nokassa enemmän mustaa.

Mie meen vasemmalle, mee sie oikealle!
Pikkujoutsenet ovat Suomessa vain läpikulkumatkalla, ne eivät pesi Suomessa. Lintu pesii Koillis-Venäjällä ja Siperiassa. 

Eräällä pellolla oli paljon hanhia. Tundra- ja metsähanhia kuulemma. Opettajamme näytti aina kirjasta meille tuntomerkit. 

Tundrahanhelle ilmestyy nokan tyvelle valkoista ensimmäisessä sulkasadossa.
Tundrahanhella on myös vatsassa mustaa, epäsäännöllistä kuviota. Tämä kuva on otettu Sävträskin lintutornilla, Liljendalissa.
Valkoposkihanhet lennossa samalla tornilla otetussa kuvassa.

Viimeisenä vuorossa oli Haravankylän lintutorni Loviisassa. Olen kyllä tälläkin tornilla käynyt yksikseni muutaman kerran, mutta enpä ollut huomannut miten monta lajia sielläkin on... Valitettavasti kovin hyviä kuvia en saanut, sen verran kaukana olivat linnut.

Lapasorsia
Taivaanvuohia, ihan ensimmäistä kertaa näin näitä. Äänen olen kyllä kuullut... Nimi kertoo millainen se on... Ääni tulee itseasiassa pyrstön reunasulista.

Lapasorsat ovat äksyjä, aina kun olen nähnyt niitä, ne tappelevat!
Mikäs...Ei ollut lintu!!

Erittäin mielenkiintoinen päivä loppui siihen, että kävimme vielä Pipomiehen kanssa katsomassa, näkyykö vakipaikallamme kurkia. Olihan niitä, mutta turhan kaukana.



Kun pääsimme kotiin oli vasta varhainen iltapäivä, mutta allekirjoittanut nukahti soffalle kuin tukki samantien! Kroohhh... Ihana päivä! Ja 54 lajia bongattiin!

Valosta

Aurinkoisia päiviä on ollut ihan liian vähän! Valokuvaaminen vaatii valoa! Kun on valoa, tulee kuvasta terävä, kuten allaolevat kuvat osoittavat. Oravan kuvat on otettu eräällä uimarannalla Isnäsissä ja joutsenet lensivät ylitseni Sarvilahden pelloilla.

Onko tässä hyvä, saatko hyvän kuvat? Minun täytyy kuitenkin pitää kiinni jostakin, täällä tuulee!
Mitä tuolla näkyy...
Joutsenten ylilento

Tosin illan valossa otetussa kuvassa taas on pehmeyttä ja kuva on kaunis...

Naurulokki eräänä pilvisenä iltana Loviisassa
Kuovi ilta-auringon viimeisten säteiden valossa Paavalinkylän pelloilla.
Pörröinen kaveri sivulta tulevassa ilta-auringossa (ylämaankarjaa naapurissa)

Tässä kaikki tällä kertaa!





Ihanaa toukokuun alkua kaikille!






2 kommenttia:

  1. Så vackra foton. Spännande utfärder, som du varit på. Tack för att du delar med dig av dem.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inge! Mukavaa, että pidit jutusta ja kuvista.

      Poista