Pääsiäisestä vielä...

Pääsiäisestä on jo vierähtänyt jonkin aikaa, mutta laitanpa silti kuvia ja kuulumisia juhlapyhiltä.

Meillä oli Pipomiehen kanssa ensimmäinen yhteinen vapaa kiirastorstaina. Päivä käytettiin metsässä vanhan polttopuukatoksen rungon purkamiseen ja polttamiseen. Ajattelin ensin, ettei kyllä onnistu sytyttäminen, kun satoi koko ajan ja oli kaikkialla niin märkää. Hyvin kuitenkin saatiin "kokko" palamaan. Aikaa kyllä meni puuhassa monta, monta tuntia!

Hyvin palaa vanhat parrut.

Liekkejä ei kannattanut mennä kovin lähelle. Märkä haalari muuten kuivui nopeasti. Yhdessä vaiheessa aloin ihmetellä kun masua alkoi niin poltella, sitten tajusin, että haararin napit olivat "hiukan" kuumenneet...

Pääsiäislauantaina kävimme pikku ajelulla. Kuvassa Pipomies ihmettelee minne allakirjoittanut jäi. Sillahan minä seisoin sillä aikaa kun hän kävi katsomassa kuohuja. Tavalliset kävelykengät jalassa en viitsinyt lähteä kallioisille kiville tasapainoilemaan.

Näin ensimmäistä kertaa tänä keväänä kurkia Isnäsin pelloilla.

Joen laitamilla olevalle jäälle oli kerääntynyt laulujoutsenia ja kanadanhanhia oleskelemaan ja sulkia sukimaan. Nuori joutsen halusi myös nousta jäälle.... 

Sitä toiset joutsenet eivät kuitenkaan sallineet vaan nokkivat nuorta heti, kun hän yritti nousta jäälle. Lopulta nuori joutsen katsoi parhaaksi poistua paikalta.

Eräällä pellolla oli karjaa. Nämä ovat kai lihakarjaa. "pikkuinen" päätti syödä samalla, kun me vieressä ihastelimme taivaalla liitelevää isohkoa lintua. Ehkäpä tämä kaveri ajatteli, että täytyyhän tässä jotain tehdä, että pääsee kuvaan. No ei sentään, laumassa oli useampia vasikoita.





Karjan yläpuolella lentelevä lintu paljastui myöhemmin asiantuntijoiden mukaan hiirihaukaksi. Eihän siitä kunnon kuvaa saanut, kun oli niin ylhäällä ja aika kaukana. En kuitenkaan ennen ole saanut kuvaa hiirihaukasta .

Kauan liiteli hiirihaukka samassa paikassa. Varmaan metsästi jotain.

Ennen kotiin tuloa kävimme vielä vakio lintupaikassa. Tänä keväänä kyseisellä pellolla ei ole oikeastaan lintuja vielä näkynytkään. Nyt paikalla oli kuitenkin nämä leikkivät töyhtöhyypät. En tiedä oliko tässä menossa kosiskelu vai kilpakosijan pois häätö.

Paikalla oli myös yksinäinen merihanhi (ainakin luulisin, että on merihanhi, ihan varma en ole, kun ei jalat näy...)

Tämän jälkeen ajelimme kotiin, oli jo nälkä kun ei oltu otettu eväitä mukaan.

Pääsiäissunnuntaina menimme äidin ja veljen luokse käymään. Lähdimme hyvissä ajoin, sillä tarkoituksena oli samalla käydä Suomenojan lintualtaalla, jossa kehutaan olevan paljon erilaisia lintuja. Eli pakkohan sinne silloin on mennä toteamaan onko asiassa perää.

Altaan sijainti katsottiin kartalta ja auton nokka siis kohti Espoota. Aluksi epäilimme olevamme ihan väärässä paikassa. Joka puolella tietyö, hirveä meteli ja pöly. Mutta kartta näytti oikein ja lintuallas löytyi. Aivan ihana paikka sen kaaoksen keskellä. Ja mikä määrä lintuja! Telkkiä, nokikanoja, lokkeja, sorsia... Valitettavasti en sillä kertaa saanut kuvaa nokikanasta, mutta asia korjataan!

Kävelimme jonkin matkaa allasta kiertävää kävelytietä, kun meitä alkoi uiden lähestyä kovaa meteliä pitäviä hauskan näköisiä kavereita! Ja miten hassua ääntä ne pitivätkään. Tajusimme, että siinä on kosiopuuhat menossa. Hävettää myöntää, mutta siinä vaiheessa allekirjoittaneella ei ollut hajuakaan, mikä lintulaji on kyseessä. Mutta kuvia näistä kauniista, hauskoista linnuista tuli otettua valtava määrä.

Rakkaat lukijani, saanko esitellä: punasotka!

Hei! Täältä tullaan! Ota kuva!
3 punasotka koirasta ja yksi naaras.

Punasotka koiras esittelee sivuprofiilia, huomaa punainen silmä!

Viehättävä naaras vetää puoleensa poikia. Tässä kaksi kosijaa.

Toinen koiras yrittää hienovaraista, jopa hieman ovelaa lähestymistapaa...

No, poijat poijat, rauhallisesti nyt...
Naaraasta vain pää näkyvissä.

Vähemmästäkin tyttö hermostuu!!Tai ainakin yrittää karkuun...

Lopulta tämä pari lähti kahdestaan uiskentelemaan jonnekin...

Näitä olisi katsellut vaikka kuinka kauan, mutta sitten alkoi paikalle ilmaantua muitakin kuvaajia ja linnut ja me jatkoimme matkaa muualle. Linnut kaislikkoon ja me teimme nopean piipahduksen Porkkalaan ennen Nurmijärvelle menoa.

Porkkalassa minulle poseerasi kaksi siroa, kaunista mallia.

Jostakin kuuluu outoa surinaa ja napsutusta... 

Käykö, jos seison tässä näin? Saatko nyt hyvän kuvan?

Kauriit ovat ihania. Ne jäävät (lähes aina) seisomaan ja katsomaan kuvaajaa. Ovat ensin uteliaana paikallaan ja "miettivät". Sitten pyrähdetään juoksuun, juostaan hirveää vauhtia vähän matkaa, pysähdytään ja katsotaan taas, vieläkö kuvaaja on paikalla. Jos sattuu olemaan autossa, voi rauhassa säätää asetukset ja tarkennuksen ja sitten kuvata. Mutta aukaisepa se auton ovi...

Porkkalasta matka jatkui Nurmijärvelle. Voi miten ihanaa oli nähdä rakkaat; äitini ja veljeni, pitkästä aikaa! Aika vaan menee aina niin nopeasti! Juttelimme ja äidin kanssa kuvailimme välillä lintulaudalla vierailevia lintuja.

Ihan kuin joku tarkkailisi minua, tuumii vihervarpunen

Myös käpytikalle maistui lounas buffee pöydästä!

Illan pimetessä ajelimme kotiin, matkalla näkyi joutsenia ja hanhia, mutta nyt oli jo liian hämärää kuvaamiseen. Sovimme, että maanantaina tehdään pikku pyrähdys lähisaaristoon. Eihän nyt malta olla paikoillaan!

Pääsiäismaanantaina siis auto taas liikkeelle, nyt mukaan tuli myös anoppi. Pellinki oli suuntana. Katselimme maisemia ja rupattelimme.

Hanhia lenteli useampia parvia.

Olimme matkalla takaisin lautalle, kun huomasimme isoja lintuja liitelemässä taivaalla. Lintuja oli peräti kolme. Pipomies tietää jo kuinka toimia: hieman jarrua, vauhti hitaaksi ja sitten ajetaan tien sivuun. Vauhtia pitää hidastaa hyvissä ajoin, sillä allekirjoittanut on innoissaan ja yleensä jo menossa autosta ulos ennenkuin se pysähtyy...

Linnut olivat merikotkia. Kaksi oli kuitenkin niin kaukana, ettei niistä saanut kunnon kuvia, mutta yksi merikotka lensi pääni ylitse, tosin kovin ylhäällä oli hänkin. Anoppia huvitti, kun meinasin lentää selälleni siinä vaiheessa kun kuvasin ylitse lentävää merikotkaa.
Sen verran paljon taivuttelin selkää...

Kotiin menimme hyvillä mielin, olimmehan saaneet nähdä kauniita maisemia ja todella komean linnun!

Paluu arkeen tiistaina sujui sekin lintujen parissa. Osallistuimme Pipomiehen kanssa lintujen tunnistuskurssille. Kurssista sain lisää intoa ja paljon tietoa. Keskiviikkona kävinkin vakipaikalla katsomassa mitä lintuja siellä on.

Naurulokki tarkkailee näkyykö ruokaa!

Olihan siellä kala, nam...

Kottarainen ei kuvaajaa pelkää!

Miten niin minä olen musta lintu!! Katsokaa miten värikkäät sulat!

Tässäpä pääsiäisen kuulumiset ja kuvat. Loppuun vielä näitä kauniita aurinkoja, joita nyt on jo ojien pengermät ja tien penkereet täynnä. Nämä olivat silloin kuitenkin ensimmäiset, jota näin.

Oikein hyvää viikonloppua!

Kevään korvalla!

Kevät edistyy ja lintuja saapuu koko ajan lisää. Viimeiset pari päivää tosin on ollut kaikkea muuta kuin keväistä. Luntakin saimme reippaasti yhtenä päivänä. Nopeasti sade on kuitenkin vaihtanut olomuotoa rännästä vedeksi. Ja sanotaanhan sitä, että uusi lumi on vanhan surma. Tänään pikkulinnut lauloivat äänekkäästi työpaikan pihalla, joten harmaasta säästä huolimatta lupaus keväästä ja kesästä oli ilmassa.

Allekirjoittanut on ajellut pitkin ja poikin lähiseutuja, tarkkaillen tuttuja lintupaikkoja, sekä mahdollisia uusia tähyillen. Välillä olen yksikseni ajellut lyhyitä matkoja, yleensä kuitenkin Pipomies on kuskina.

Sarvsalossa olemme käyneet useamminkin kerran. Eräänä päivänä tämä kyhmyjoutsen pariskunta nautti auringosta. Aamulla aikaisin oli meressä jääpeite.

 
Hetken lepäiltyään pariskunta päätti lähteä hakemaan ruokaa rantakaislikosta. Joka puolella oli jäätä, joten toinen joutsenista joutui jäänmurtajaksi. Ja arvaahan sen kumpi...

Lintu nosti itsensä jään päälle ja jää antoi periksi linnun painon alla.

Mitäs siellä kyttäät sen putken kanssa...

Aika kauan kesti, ennenkuin linnut pääsivät rannan tuntumaan. Jostain syystä tulivat suoraan meidän eteemme, vaikka muualle olisi ollut helpompi päästä. Uros piti tosin tarkoin huolta, ettemme tule yhtään lähemmäksi, kuin mitä joutsenet itse haluavat. Meillä ei ole tapana häiritä lintuja ja uuden putken ansiosta kuvaaminen onnistuu aika kaukaakin. 

Naaras söi hyvällä halulla. Se noukki pohjasta jotakin, samalla kun uros piti vahtia. 

Samassa paikassa oli myös sorsia ja telkkiä. Telkät ovat varsin mukavia veijareita tarkkailla. Niillä oli menossa vielä reviirikamppailuja, vaikka suurin osa pareista taitaakin jo olla muodostettu ja reviirit vallattu.

Telkkä laskeutuu, spläts!

Aamuaurinko sai veden kimaltelemaan. Sorsat uiskentelivat kaislikon tuntumassa.

Isokoskelo urokset lennossa. Tämä kuva on otettu samassa paikassa, mutta eri päivänä. Hyvin tuulinen ja harmaa päivä.

Fasaaneja on myös ollut liikenteessä. Tämän komean pojan kuvasin Marinkylässä.

Katsokaa nyt miten kaunis on tämänkin höyhenpeite! 

Olemme käyneet myös Liljendalissa Sävträskin lintutornilla. Sain vinkin, että siellä on paljon lintuja. Ja kyllähän niitä olikin, kymmeniä joutsenia, hanhia, sorsia, telkkiä yms.

Tornista on erinomainen näköala kauas ja koska torni on lähes tien vieressä on sinne helppo mennä. Tornilta lähtee polku, joka olisi tarkoitus tallustella jossain vaiheessa, kunhan maa kuivahtaa.

Telkkä lähtee!

Tässä laulujoutsen pariskunta. Onkohan menossa jo pesänrakennuspuuhat? 

Allekirjoittanut katselee joutsenia tornista ja joutsenet taitavat katsella allekirjoittanutta...

Pienet siipivoimistelut.

Eräänä päivänä lähdin lähipelloille katsomaan, josko näkyvissä olisi jotain kiinnostavaa. Paikalla olikin merihanhia. Enpä ole moisia ennen kuvannut, joten kamera esiin. Aika kaukana olivat. Sitten sainkin idean! Hieman vaivaa näkemällä pääsisin lähemmäksi häiritsemättä ja pelottelematta lintuja. Suunnittelin, että kierrän pellon laitaa olevaa polkua pellon toisella puolella olevaan metsikköön. Ja eikun menoksi! Kamera syliin ja reippain askelin eteenpäin... No, enpä ollut päässyt kuin muutaman metrin autolta, niin alkoi kova meteli. Linnut tulivat levottomiksi ja allekirjoittanut ymmärsi, että hyvä suunnitelma menee myttyyn, sillä joku lähestyi paikkaa pienellä vesitasolla!

Tajusin, että nyt linnut lähtevät. Epätoivoisesti yritin saada kameran päälle, objektiivin toimintakuntoon ja kuvausasento olisi pitänyt ehtiä ottamaan. Hosuin siis kuin mehiläisparvi olisi kimpussani. Sain kameran valmiiksi ja jotenkin tarkennuksenkin päälle siinä vaiheessa, kun linnut olivat jo menossa. Noin 20 kuvaa varmaan ehdin ottamaan, joista allaoleva on ainoa julkaisukelpoinen. Tosin se onkin kyllä mielestäni aika onnistunut otos, tilanteen huomioon ottaen.

Samalla pellolla kuvasin eräänä päivänä töyhtöhyyppiä. Ne näyttävät minusta aina hieman surullisilta, johtuisiko se tuosta silmän allaolevasta viirusta.

Tätä toista töyhtöhyyppää väsytti

Ja toinen reippaana etsi ruokaa.

Eräällä lintureissulla pysähdyimme Malmgårdin myllyllä. Hieno paikka aivan tien vieressä. Mylly on kuulemma rakennettu 1908, ja lopetti toimintansa 1971.

Sillan alla...

Näin keväällä, kun luonnossa ei vielä ole muuta vihreää, sammaleen vihreys ihastuttaa erityisen paljon!

Pärskeitä...

Kanadanhanhia pellolla.

Eräänä päivänä tapasin lintuja kuvatessani ihanan Selman! Selmassa on bokseria ja shar peita. Ja luonne on aurinkoinen, vilkas, utelias ja ystävällinen, kuten omalla bokserillanikin oli aikoinaan. Kauniisti Selma poseerasi allekirjoittaneelle!

Onkos tämä asento nyt hyvä...

Mitäköhän Selma katselee...

Joskus käy niinkin ettei tiedä mitä kuvaa...

Allaoleva kuva on otettu itseasiassa joutsenesta, kyllä, kyllä! Ajattelin joutsenta kuvatessa, että joku oksa siinä lipuu virran mukana. Vasta kotona kuvia koneelta katsellessa tajusin,että onpas karvainen oksa. Eli ihan sattumalta kuvaan on tallentunut tämä minkki uimassa.

Allekirjoittaneelle tietysti mukavaa saada uusia eläimiä kuvattua, mutta linnuille tämä minkin paikalle tulo merkitsee yleensä hankaluuksia. Se syö linnunpoikasia, munia ja tuhoaa lintujen pesiä.


Tässä kaikki tällä kertaa. Edessä on pääsiäinen!

Glad Påsk!
Happy Easter!
Frohe Ostern!
Joyeuses Pâques!